Koska haluan suojata itseäni, niin joudun kertomaan tietyistä asioista ehkä muutetuilla nimillä ja paikoilla.
Olen itse noin 30-vuotias naimisissa oleva parin lapsen isä. Synnynyin 90-luvulla ja ensimmäiset muistikuvani alkavat noin 3-4 vuotiaasta. Tässä blogissa tulen kertomaan millaista on olla vainoavan narsistin lapsi ja aloitan sen ihan lapsuudesta asti. Tarinassa esiintyy lähinnä omat sisarukseni, äitini ja päihderiippuvainen narsisti isäni. Toivon omalla tarinallani helpottavani saman tapaisessa tilanteessa eläviä tai eläneitä. Vain narsistin uhri tietää millaisen maan päällisen helvetin voi joutua kokemaan.
Varoituksena, että tässä blogissa esiintyy kertomuksia vakivallasta, päihteistä ja ronskiakin kielen käyttöä. En ole välttämättä lahjakas äidinkielen osaaja, mutta pyrin parhaani mukaan tuomaan asiat esille.
Yöllinen herätys
-Vittu mä tapan sun veljes, se kusipää on kusettanut meiltä kaiken! Isäni huusi äidilleni. Kolmen tai neljän vanhana se oli hyvin pelottava tilanne. Äitini yritti rauhoitella juopunutta isääni.
-Pidä sinä huora turpas kiinni ja painu helvettiin!
Tästä viikkoja eteen päin isäni lähti autolla voimakkasti päihtyneenä enoni luokse ”tappaaksen hänet”. Seuraavana aamuna kuulin, kuinka isäni oli päihtyneenä ajanut noin 50km, kiivennyt enoni kerrostalo asunnon parvekkeelle ja pyrkinyt murtautumaan asuntoon.
Tästä ja vastaavista tapauksista seurasi jatkuvia oikeudenkäyntejä, joista isäni raivosi aina kotona. Kaikkihan oli aina muiden syytä.
Ennen koulua
Kun tänä päivänä katson omia lapsiani ja vauhtia sekä uhmaakin riittää, niin hetkeäkään epäile, että olisin ollut erilainen. Suurena erona itselläni on, etten käytä väkivaltaa. Omassa lapsuudessani tuli lähes päivittäin nahkaremmillä piiskaa, avokämmentä, luunappia, korvapuustia ja tukkapöllyä. Toisinaan ”aiheesta” ja monesti myös aiheetta. Meillä piti tasan tehdä niin kuin isä sanoi. Usein sai olla jatkuvasti varpaillaan, pelkästään jos isä oli huonolla tuulella. Sillä silloin tule aiheettakin selkäsauna. Isäni alkoholin käyttö oli tähän aikaan jo päivittäistä. Kerrottakoon että isäni oli noin 20-vuotias minun syntyessäni. Jossain vaiheessa mukaan astui hyvin voimakkaat särkylääkkeet kuten obiaatit. Niitä hän sitten kurlasi alas alkoholilla ja jokainen voi arvata mitä tästä seurasi. Taas asunnossa raikui vittuperkele huudot ja selkäänsä otti niin minä kuin äitinikin. Lisäksi meillä oli usein väliovet hakattu rikki, joita sitten pikku-minun piirustuksilla peiteltiin.
Jossain vaiheessa tätä aikaa isäni perusti yrityksen. Yrityksellä oli kaikki mahdollisuudet menestyä ja ensimmäiset vuodet menestyikin. Makustelimme paljon joka voisi kuulostaa unelmalta monelle, mutta kahden viikon matka Aasiassa ei ole hehkeää, kun isä on 24/7 ympäri kännissä.
Yrityksen perustettuaan isääni ei paljoa kotona näkynyt. Pienelle minulle se oli surullista, vaikkakaan silloin ei tarvinnut jatkuvasti pelätä. Vanhempi on lapselle kuitenkin aina tärkeä. Ne hetket kuitenkin kun isäni pitkien päivien jälkeen tuli kotiin, hän ensitöikseen otti sinisestä muovikorista oluen. Häntä ei kannattanut häiritä hetkeen. Pienessä nousu humalassa hän oli jopa ihan mukava, mutta sitten alkoi niin sanottu rähinäkänni. Isäni mukaan äitini oli taas huorannut hänen töissä ollessaan ympäri kyliä, vaikka äitini oli minua hoitanut. Sama kaava toistui melkein päivästä toiseen. Tästä ajasta on myös jäänyt vahvasti mieleen, että jos äitini edes harkitsi eroa, niin isäni uhkasi tappaa äitini tai itsensä ja välillä koko perheen. Meidän kodissa tehtiin niin kuin isä sanoi, piste.
Jossain vaiheessa ennen 2000-luvun taitetta äitini alkoi odottaa pikkusisaruksiani. Olin itse sen verran nuori, että täysin tarkkaan en muista, mutta tämä vaihe taisi olla kohtalaisen rauhallista ja normaalia. Hieman sisarusteni syntymän jälkeen vanhempani ostivat suurehkon omakotitalon, jonka loputon remontti kesti siellä koko asumisajan. Isäni on taitava ja kätevä rakentaja, mutta siellä jäi joka ikinen homma kesken, koska yleensä päihteet vei miestä, eikä mies päihteitä. Muistan edelleen elävästi, kun asunnossa oli juuri uusittu laminaatti. Isäni alkoi rakentaa takkaa, joka sekään ei ikinä valmistunut. Olin pieni ihminen siihen aikaan, mutta isäni pakotti minut kantamaan ulkoa tiiliä takkaa varten. Minulta tipahti tiilet sylistä sisällä ja ne vaurioittivat uutta laminaattia. Tässä narsistin luonne nousi voimakkaasti esiin, kun isäni kuvitteli todella minun tiputtaneen tiilet tahallani lattialle. Tästä seurasi jälleen selkäsauna ja hirveä huutaminen. Tätä henkistä ja fyysistä oman lapsen hajoittamista isäni harjoitti hyvin varhaisesta vaiheesta asti.
Ala-asteelle mars
Menin koulunpenkille 2000-luvun alkupuolella. Harrastin innokkaasti erästä kamppailulajia ja isäni suuri huvi oli vääntää kanssani aina kännissä. Monesti itse en halunnut, mutta meillähän tehtiin mitä isä sanoi. Oli kuulemma hyvää lisätreeniä vääntää hänen kanssaan. Isäni pakotti minut usein jo pienenä lapsena lenkille tai hänen ohjaamaan lihaskunto harjoitteluun. Lisäksi hänen mielestä puiden kantaminen sisälle oli hyvää treeniä ja siksi mikun hommani. Jos minä en ehtinyt niitä jostain syystä kantaa, oli se äitini homma. Selityksenä usein oli kipeä selkä, minkä vuoksi itse ei voinut mitään tehdä.
Näihin aikoihin isäni myös riitaantui vaarini kanssa. Selityksenä oli kuulemma takaisin maksamaton ulkomaanmatka ja minun heitteillejättö minun ja vaarini kaksin tekemällä ulkomaanmatkalla. Jälkimmäinen kyllä pitää paikkansa. Vaarini oli myös alkoholisti. Kyseisellä matkalla sain epäsäännöllisesti ruokaa ja myöhemmällä iällä vasta tajusin loput matkasta. Vaarini kanssa kyseisellä reissulla kävimme taksilla ajelulla ja kyytiin hyppäsi aina nuorehko nainen. Matka jatkui joka päivä hotellille, jossa vaarini käski minut aina päiväunille. Hotellihuoneen makkariin minulta oli ehdottomasti pääsy kielletty, jonne vaarini säntäsi tämän nuorehkon naisen kanssa. Jokainen lukija varmasti osaa itse päätellä mitä makuuhuoneessa tapahtui. Vaarillani ei kyseisellä reissulla ollut selvää hetkeä. Itse en sitä osannut kyseenalaistaa silloin, koska olihan oma isäni myös aina kännissä. Eräänä uutenavuotena vaarini ilmeistyi autoillen meille hyvin tukevassa humallassa, jossa myös isäni oli. Minä olin se joka meni avaamaan oven ja isäni tuli pyydettyäni hänet ovelle. Tästä alkoi kova tappelu, joka päättyi vaarini paetessa autolla. Tästä jälleen alkoi oikeudessa juokseminen ja jatkuva mekkala kotona isäni toimesta.
Kotonani viinalla läträäminen ja lääkkeiden kanssa sekoilu vain kiihtyi jatkuvasti isälläni. Milloin heräsin yöllä kun isäni uhosi taas tappaa jonkun, tai raivosi humalassa äidilleni seksin puutteesta (en ihmettele ettei kiinnostanut), toisinaan taas hakattiin kotia palasiksi. Kamalimpia muistikuviani on vanhempieni baari-illat. Meille lapsille kyllä hommattiin aina joku teini hoitajaksi ja niille kaljaa juotavaksi illaksi. Hoitajat oli kyllä meille lapsille mukavia, eivätkä koskaan jättänyt meitä oman onnemme nojaan. Yleensä äitini tuli pari kolme tuntia ennen isääni kotiin. Äitini oli aina hyvässä kunnossa ja ystävällinen meille. Helvetti alkoikin monesti isäni saapuessa, kun kaikki oli jo nukkumassa. Yleensä hänellä oli avaimet hukassa, joten sisään tultiin ikkuna hajottamalla. Sen jäljeen alkoi suorastaan helvetillinen mekkala, koska hänen mukaansa äitini on taas huora ja vikitellyt kaikkia miehiä baarissa. Toisinaan tämä riehuminen ei loppunut muulla kuin poliisin avulla. Usein minua hävetti, koska poliisit vieraili meillä varmaan kerran kuussa vähintään. Aamupäivästä isäni palasi kotiin putkareissuiltaan ja sama huuto jatkui, nyt aiheeksi oli vain muuttunut kuinka hän oli aivan syyttä joutunut putkaan. Siitä syystä olikin hyvä vetää taas pää täyteen.
Koska harrastukseni oli enemmän intohimo isälleni kuin minulle, ihmettelin usein viikonloppu aamuina, kun lähdimme aamuvarhain ajamaan kisapaikalle. Olihan isä ryypännyt aamuyön tunneille saakka ja haisi aamulla voimakkaasti viinalle. Silti hän pakkasi minut autoon ja raijasi kisoihin. Ihmettelen jälkikäteen ettei mitään sattunut tai edes ajokortti häneltä lähtenyt.
Toisinaan isäni teki viikonlopun mittaisia katoamistemppuja. Ne sijoittui yleensä Tallinnaan. Kerran kuulin isäni sedältä miten he kävivät siellä yhdessä ryyppäämässä ja huorissa. Silti isäni haukkui aina äitiäni huoraksi. Tästä aasinsillalla pääsemme myös siihen, että isäni hakkui usein toista pikkusisartani ”huorapennuksi”, koska oli enemmän äitimme näköinen. Tässä on kuitenkin hyvä huomioida, että sisarukseni ovat kaksoset.
Mitä enemmän päihteitä meillä käytettiin, niin väkivallan määrä lisääntyi. Muistan kerran kun toinen sisaruksistani oli noin kolme vuotias. Isäni kimpaantui hänelle taas jostain ja nappasi tätä niskasta kiinni. Isäni heitti sisarukseni niskasta pitäen muutaman metrin matkan sänkyynsä, niin että sisarukseni meni sängyn sälepohjasta lävitse. Tämä järkytti minua jo silloin ja tänä päivänä vielä enemmän. Isäni myös pakotti usein minut ohentamaan sisaruksiani nahkaremmillä. Hän yritti kasvattaa minusta itsensä laistaan.
Tässä välissä myös isäni firma teki konkurssin. Tässä taas hyppäsi narsistin luonne esiin. Konkurssi ei missään nimessä ollut isäni vika, hänen mukaansa. Syy oli verottajassa ja suomen säässä. Verottaja hänen mukaansa tahallaan tuhosi menestyvän yrityksen ja tätä avitti jatkuvat kesän vesisateet. Mielikuvituksen tuotokset muuttuvat hänen päässään todeksi.
Erään kerran kotonamme isäni touhut äityi niin pahaksi, että minä, sisarukset ja äitini jouduimme pakenemaan turvakotiin. Isäni soitteli minulle jatkuvasti ja yritti tivata missä olemme. Tällä turvakoti jaksolla minulla tuli harjoitusleiri. Isäni haki minut turvakodin lähistöltä, kun tuli suoraan Tallinnasta. Naama oli napakan punainen, eikä se johtunut sen kesän auringosta, vaan ainakin viikon kovasta ryyppäämisestä. Haju oli messevä vanhan viinan käry autossa, mutta taas sitä mentiin kohti harrastuksia, koska isä halusi. Viikon mittaiselta leiriltä palasin turvakotiin äitini ja sisarusteni luokse.
Ydinperheen hajoaminen
Kun tilanne lopulta turvakodissa olomme jälkeen rauhottui palasimme katsomaan kotiamme. Olin silloin hieman alke 10-vuotias ja koin valtavan shokin. Heti oven avautuessa näimme, kuinka isäni oli tuhonnut kotimme. Ikkunoita oli hajotettu, keittiönkaapistoja hakattu jopa veitsellä, ovet rikottu, kaikki mahdollinen irtaimisto heitelty ympäriinsä jne. Tämä taisi onneksi olla viimeinen niitti äidilleni. En muista missä yövyimme tämän jälkeen, ehkä äidin äidilläni, mutta kotona emme olleet. Siihen loppui yli 15-vuotta kestänyt parisuhde. Rehellisesti sanottuna se oli kaikille helpotus.
Lopulta äitini sai asunnon noin 10 kilometrin päästä kodistamme. Äitini oli sillä hetkellä työtön ja hyvin vähävarainen. Isäni pyrki kaikin keinoin myös piilottamaan kaiken omaisuuden. Jollain ihmeellä äitini nousi jaloilleen silti.
Toisinaan heidän yhteen paluunsa oli lähellä, koska narsisti osaa tarvittaessa puhua kauniita ja lupailla kuun taivaalta. Mutta vastakaikua kun ei tule, on helvetti taas valloillaan.
Kiitos kuin luit tämän. Jatkan kirjoittelua ja tekstiä taas.
